Riihimäen varuskunnan upseerikerho       
Etusivu
Tilojen esittely
Kerhoravintola
Historiaa
Varuskunnan historia
Upseerikerhon historia
Tilaisuudet
Tiedotteet
Yhdistyksen säännöt
Hallitus
Jäseneksi
Linkit

RIIHIMÄEN VARUSKUNNAN UPSEERIKERHON HISTORIAA

VENÄLÄISEN VARUSKUNNAN UPSEERIKERHO

Vuonna 1913 Riihimäen kasarmialueelle valmistuneen venäläisen upseerikerhorakennuksen (numero 64) pohjakaava oli täsmälleen samanlainen kuin Tammisaaren kasarmialueella. Pohjakaavan mukaan julkisivun puolella sijaitsivat paraatieteinen, rykmentin museotila, miekkailusali, biljardisali, kirjasto, matkustajien huone sekä päivystäjän huone. Taemmassa huonerivissä oli vierashuone, suuri ruokasali, jossa oli tilaa 70-80 henkilölle eli kaikille varuskunnan upseereille, muusikoiden estradi sekä pieni ruokasali. Takasiivessä olivat palvelijoiden asuinhuoneet ja keittiö.

Upseerikerhorakennus koostui kolme osasta: takaosassa sijaitsivat keittiö ja palvelusväen huoneet, keskilinjan oikealla puolella oli arkisempi puoli ja vasemmalla puolella juhlavampi puoli. Juhlavammalla puolella oli hienompi ja iso-ovisempi eteinen sekä suurempi ruokasali kuin arkisemmalla puolella. Muita korkeampi ja ulospäin hienoimmin korostettu huone oli rakennuksen keskellä sijainnut miekkailusali. Vierashuoneessa oli upseerikerhon suurikokoisin ikkuna ja monikulmainen huoneen laajennus. Muut muita korkeammat ikkunat kuuluivat molemmille ruokailusaleille ja miekkailusalille.

Entinen upseerikerhorakennus, joka sijaitsee nykyistä kerhorakennusta vastapäätä, on edelleen Riihimäen kasarmialueen tyylikkäimpiä rakennuksia. Rakennus 64 ei ole enää 1920-luvun alun jälkeen ollut upseerikerhokäytössä, vaikka sotien jälkeen sellaista vakavasti suunniteltiinkin muutaman kerran. Rakennuksessa toimii nykyään Viestimuseo.

KERHOTOIMINTA ENNEN TALVI- JA JATKOSOTAA

Vapaussodan jälkeisinä vuosina Suomen armeijassa virinneen vilkkaan kerhotoiminnan perinteet ulottuivat jo autonomian ajan suomalaisiin tarkk.ampujapataljooniin. Ennen talvisotaa toimineet upseeri- ja aliupseerikerhot olivat yleensä joukko-osastokohtaisia, kuten esimerkiksi Hämeenlinnan varuskunnassa.

Riihimäen varuskuntaan vuonna 1921 perustetut kerhot olivat myös joukko-osastokohtaisia. Varuskunnan molemmilla joukko-osastoilla Kenttälennätinpataljoonalla ja Kenttätykistörykmentti 3:lla oli omat upseeri- ja aliupseerikerhonsa. Upseerit ja aliupseerit kokoontuivat omille kerhoilleen erilaisiin juhlatilaisuuksiin, joihin saatettiin kutsua myös paikkakunnan "vaikuttajia", jonkin harrastuksen ympärille, vapaan seurustelun merkeissä, esitelmätilaisuuksiin tai pelkästään ruokailemaan.

Molempien joukko-osastojen kerhotoiminnan käynnistämistä haittasivat Riihimäen varuskunnan huonot asunto-olosuhteet. Esimerkiksi Kenttälennätinpataljoonan aliupseerikerho rakennuksessa 15 Etukasarmilla jouduttiin lakkauttamaan jo heinäkuussa 1921 asuntopulan vuoksi. Se avattiin uudelleen vasta tammikuussa 1926 rakennuksessa 60. Samasta syystä Kenttätykistörykmentti 3:n upseerikerho joutui vaihtamaan huoneistoaan kuusi kertaa, mutta sitä vastoin huhtikuussa 1921 rakennukseen 22 perustettu rykmentin aliupseerikerho toimi talvisodan syttymiseen saakka samoissa tiloissa. Kenttälennätinpataljoonan upseerikerho aloitti toimintansa rakennuksessa 13 Etukasarmilla.

KERHOJEN TOIMINTA ALKAA UUDELLEEN

Sotien aikana joukko-osastokerhojen toiminta hiljeni tai loppui kokonaan. Kaikkia kerhoja ei kuitenkaan virallisesti lakkautettu. Joissakin varuskunnissa sota-aikana ylläpidettiin upseeri- ja aliupseerikerhoa, kuten esimerkiksi Riihimäellä, mutta niiden toiminta rajoittui lähinnä ruokailumahdollisuuden järjestämiseen varuskunnan upseereille ja aliupseereille.

Välirauhansopimuksen edellyttämä kenttäarmeijan demobilisaatio saatiin suoritettua määräaikaan mennessä. Puolustusvoimien uudelleenjärjestelyssä perustetut rauhan ajan esikunnat, joukko-osastot ja laitokset aloittivat siirtymisen uuteen kokoonpanoon vuoden 1944 lopulla. Joukot saapuivat uusille varuskuntapaikkakunnilleen pääasiassa seuraavana vuonna.

Kerhotoiminta aloitettiin uudelleen varuskunnissa viimeistään vuoden 1945 aikana. Useimmiten toiminta sai jälleen alkunsa tarpeesta järjestää upseereille ja aliupseereille ruokailu- sekä oleskelupaikka. Eräiden joukko-osastojen upseereilla ja aliupseereilla oli lisäksi tarve perustaa uudelleen ne vanhat kerhot, joiden toiminta oli sotavuosien ajaksi keskeytynyt.

RIIHIMÄEN VARUSKUNNAN UPSEERIKERHON PERUSTAMINEN

Riihimäelle joulukuussa 1944 muodostetun Kenttätykistörykmentti 4:n upseerit perustivat heti seuraavan vuoden alussa oman upseerikerhonsa. Tykistöupseerikerho aloitti toimintansa rakennuksessa 40, joka siis oli alunperin rakennettu varuskunnan päällikön asunnoksi. Vuoden 1944 lopussa Riihimäen varuskunnassa oli myös kymmenkunta viestiupseeria, mutta heillä ei ollut minkäänlaista kerhotoimintaa.

Viestiupseereiden kerhotoiminta sai alkunsa Lapin sodassa III AK:n viestikomentajana toimineen everstiluutnantti Veli Matti Virvan saapuessa Viestirykmentin rungoksi määrätyn Viestipataljoona 14:n kanssa Pohjois-Suomesta Riihimäelle alkuvuodesta 1945. Jo ennen tätä oli päätetty koota Viipurissa toimineen entisen Viestirykmentin upseerikerhon omaisuus viestiupseereiden yhteistä kerhoa varten Riihimäelle. Maalis-huhtikuussa pidettiin kokous, jossa selviteltiin sekä paikallisen että valtakunnallisen upseerikerhon perustamista, mutta yksimielisyyttä asiasta ei saavutettu.

Everstiluutnantti Virva oli tuonut mukanaan kasarmialueelle 2 000 litraa saksalaista leikattua konjakkia, jonka avulla hän suunnitteli käynnistävänsä Viestirykmentin upseerikerhon toiminnan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Yhden turhan kokouksen jälkeen asetettiin toimikunta 27. huhtikuuta 1945 "valmistelemaan kerhon sääntöjä sekä muita järjestelyasioita". Kokouksessa, joka pidettiin Etukasarmin Pienessä Sotilaskodissa, oli paikalla 19 upseeria Viestirykmentistä.

Asia jäi toimikunta-asteelle. Valtakunnallisen Viestiupseerikerhon perustava kokous pidettiin 23.9.1945. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin everstiluutnantti Veli Matti Virva ja kerhoon liittyi jäseneksi nelisenkymmentä silloista viestiupseeria. Viestiupseerikerhon runkona oli muodollinen Viestirykmentin upseerikerho ja kotipaikkana Riihimäki. Tämä päivä on periytynyt nykyisen Riihimäen varuskunnan upseerikerhon perustamispäiväksi.

Liittoutuneiden valvontakomissio sai tietää saksalaisilta takavarikoidusta konjakista, jota säilytettiin Riihimäen varuskunnassa. Lokakuussa 1945 LVK:n käskystä Armeijakunnan Esikunta määräsi Viestirykmentin luovuttamaan 90 % hallussaan olevasta alkoholista. Lahdessa sijainneelle AKE:lle luovutettiin yhteensä 15 tynnyriä kokonaismäärän ollessa 1 831 litraa. Noin 150 litraa konjakkia jätettiin Viestirykmentille edustusviinoiksi.

Viestiupseerikerhon ensimmäinen sijoituspaikka oli Etukasarmilla kasarmialueen vanhan portin kaupungin puolella sijainnut pieni punainen mökki. Vuoden 1946 alusta kerho siirrettiin ns. .Kasakkakallion. päällä olleeseen parakkiin. Erikoista uudessa kerhorakennuksessa oli se, että parakin toiseen päähän oli sijoitettu varusmieskomppania. Parakki oli kaiken lisäksi niin huonokuntoinen, että kerho oli suljettava kokonaan talven ajaksi ja emännälle hankittava tilapäisasunto. Toukokuussa 1947 kerho jatkoi toimintaansa Sairaalanmäellä rakennuksessa 28 (esikunta- ja sairaalarakennus).

Kun Viestirykmentti ja Kenttätykistörykmentti 4 vaihtoivat kasarmitiloja vuoden 1947 lopulla, Viestiupseerikerho teki samalla esityksen varuskunnan päällikölle myös upseerikerhotilojen vaihtamiseksi Tykistöupseerikerhon kanssa. Varuskunnan päällikkö hyväksyi esityksen. Vuoden 1948 alussa KTR 4:n upseerikerho siirtyi Sairaalanmäelle ja Viestiupseerikerhon käyttöön annettiin silloinen KTR 4:n upseerikerhorakennus eli entinen varuskunnan päällikön asunto.

Jo muutaman vuoden kuluttua havaittiin valtakunnallisen Viestiupseerikerhon toiminnan vaikeus paikallisella tasolla. Tammikuussa 1952 pidetyssä kokouksessa luotiin edellytykset Viestiupseerikerho ry:n paikallisten jäsenten toiminnalle ja valittiin tarpeelliset toimihenkilöt kehittämään asiaa. Tämän rekisteröimättömän yhdistyksen tehtäväksi tuli varsinaisen upseerikerhotoiminnan hoitaminen.

Merkittävin päätös koko puolustusvoimien kerhotoiminnan kannalta tehtiin vuonna 1954. Alkon ja Pääesikunnan kesken käydyissä neuvotteluissa sovittiin, että sotilaskerhojen alkoholitarjoilu järjestetään kokonaan uudelleen. Pääesikunta antoi 25. syyskuuta 1954 asiaa koskevan pysyväismääräyksen. Uusien määräysten mukaan anniskelu oli nyt keskitettävä varuskunnittain yhteen upseeri- ja yhteen aliupseerikerhoon. Lisäksi kaupungeissa ja kauppaloissa sijaitsevissa kerhoissa alkoholitarjoilu oli järjestettävä samalla tavalla kuin anniskeluoikeudet omaavissa kerhoravintoloissa. Muilla varuskunnan kerhoilla ei tämän järjestelmän voimaan tultua enää ollut alkoholin hankkimis- eikä tarjoiluoikeutta. Uuteen järjestelmään siirryttiin 1. kesäkuuta 1955.

Tykistöupseerikerhon, Viestiupseerikerhon ja Viestiupseerikerhon paikallisten jäsenten johtokunnat järjestivät varuskuntakerhon perustavan kokouksen 13. lokakuuta 1954 Viestiupseerikerholla. Riihimäen varuskunnan upseerikerhon perustavassa kokouksessa oli läsnä 32 upseeria. Viestiupseerikerho ry muutti nimensä seuraavana vuoden alussa Viestiupseeriyhdistys ry:ksi, jonka kotipaikaksi nimettiin Helsinki. Tykistöupseerikerhon toiminta Riihimäellä päättyi vuonna 1959 tykistön siirtyessä Ouluun.

TOIMINNAN KEHITTYMINEN

Riihimäen varuskunnan eri upseerikerhoilla ei ollut alkuvuosina varsinaista ravintolanpitolupaa. Alkoholin hankkimiseksi kerhoille Riihimäen nimismiehen kanssa oli sovittu järjestely, jossa kerhomestari tai -upseeri sai ostaa käteisellä kerhon jäseniltä kerättyjen viinakorttien edellyttämän määrän alkoholia kerhon käyttöön. Toiminta muuttui varuskuntakerhojen myötä. Riihimäen varuskunnan upseerikerho ry:n ravintolanpitolupa myönnettiin 16.5.1955 ja kerhoravintola aloitti toimintansa 1.10.1955. Vuonna 1963 kerholle hankittiin yleinen ravintolanpitolupa.

Käytännössä kerhoravintolaluvalla ja yleisellä ravintolanpitoluvalla toimineet sotilaskerhot erosivat toisistaan siten, että kerhoravintolaan sai päästä vain kerhon jäsen seurassaan enintään kolme henkilökohtaista vierasta, eikä siellä saanut järjestää mitään kerhoon kuulumattomien tilaisuuksia. Yleisellä ravintolanpitoluvalla toiminut kerho voitiin varuskunnan päällikön suostumuksella luovuttaa ulkopuolisten käyttöön, jos tilaisuus oli puolustuslaitoksen tai sen piirissä toimivan yhdistyksen järjestämä, tilaisuuden tarkoituksena oli puolustuslaitoksen tai maanpuolustuksen tukeminen sekä edistäminen ja jos kyseessä oli kerhon varsinaisen tai evp-jäsenen tai heidän perheenjäsenensä perhejuhla.

Varuskunnan upseerikerholla oli aluksi lounas- ja päivällistarjoilu sekä toisinaan sunnuntaisin myös perhelounas. Päivällistarjoilu jatkui aina vuoteen 1961 ja lounastarjoilu, joka oli tarkoitettu lähinnä kurssilaisille, päättyi 1970-luvulla. Torstailounaat aloitettiin vuonna 1982, ja ne jatkuvat vaihtelevalla menestyksellä edelleen.

Upseerikerhon toiminta oli aina 1950-luvun lopulle saakka hyvin vilkasta ja monipuolista. Ruokailun ohella pyrittiin huolehtimaan myös jäsenistön viihtyvyydestä. Kerho oli useiden vuosien ajan lähes ainoita mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon etenkin poikamiesupseereilla. Koko toiminnan ydin oli kerhoravintolan ylläpito, mutta 1960-luvun lopulle saakka toimintaa vaikeutti kerhoemäntien suuri vaihtuvuus. Lähes katastrofi kohtasi varuskunnan upseerikerhoa vuonna 1960 silloisen emännän poistuttua maasta kerhon kaikkien rahojen kanssa. Monipuolinen harrastus- ja urheilutoiminta kuului myös toimintamuotoihin. Urheilutoiminta ei rajoittunut ainoastaan jäsenten keskinäiseen kilpailemiseen, vaan kilpailujen avulla luotiin yhteyksiä monille eri tahoille.

Juhlatilaisuuksia upseerikerholla järjestettiin paljon, jopa 40-50 merkittävämpää tilaisuutta vuosittain. Kerhon arvokkaimmat juhlat olivat itsenäisyyspäivänä, puolustusvoimien lippujuhlapäivänä ja joukko-osastojen vuosipäivinä. Vuosittain kerholla pidettiin usein myös laskiaisjuhla, vappujuhla, pikkujoulu, uudenvuoden vastaanotto ja lukuisia erilaisia teemajuhlia tai -iltoja. Yleensä jäsenet toivat vielä omat perhejuhlansakin kerholle. Ohjelmanjärjestäjiä löytyi lähes aina omasta jäsenistöstä, ja naiset olivat innolla mukana toiminnassa.

Upseerikerhon toiminta hiljeni 1960-luvulla. Osittain tähän syynä olivat taloudelliset ongelmat, mutta pääsyy oli aktiivisen harrastustoiminnan väheneminen tai loppuminen muiden vapaa-ajanviettomahdollisuuksien lisääntyessä varuskunnan ja kerhon ulkopuolella. Television ilmestyminen olohuoneisiin, yksityisautoilun lisääntyminen ja 1960-luvun lopulla alkanut henkilökunnan muuttoliike pois varuskunnasta vähensivät entisestään kerhon merkitystä vapaa-ajanviettopaikkana. 1970-luvulla kerhoelämän merkitys jäsenistölle ei ollut enää niin suuri kuin alkuvuosina, ja vähitellen varuskunnan upseerikerho alkoi muuttua vain perinteisten juhlien pitopaikaksi. 1990-luvulta alkaen kerhon yhteistoiminta maanpuolustusjärjestöjen ja Riihimäen talousalueen yrittäjien kanssa on lisääntynyt entistä enemmän.

Lähde:

Jari Lehtoväre: Kerho- ja yhdistystoiminta puolustusvoimissa 1944-1974, MpKK 2002.
Pekka Nummi: Riihimäen varuskunnan upseerikerho 1945-1995, Riihimäki 1995.
Riihimäen varuskunnan upseerikerho,
Varuskunta rak 40, 11310 RIIHIMÄKI
Puhelin: 040 716 8496
Email: mira.mikkola ät lounaskafe.fi

Copyright Sofus Oy 2004